Perjantain ensimmäinen
tanssitreeni oli melkoinen shokkikierros. Kun ohjelmaa oli treenattu
seurajoukkueissa pienissä porukoissa, tai osa tanssijoista yksin, niin
kuvioiden paikat ja etäisyydet eivät aivan heti napsahtaneet. Kuvioiden tarkistuksen
jälkeen homma alkoikin sujumaan ja päästiin tosissaan vauhtiin! Ohjelma
lähtikin nopeasti nousukiitoon ja teimme ahkerasti toistoa koko joukkueen
voimin.
Lauantaina aloitimme
fyysisesti kevyemmin, psyykkisillä harjoitteilla. Keskustelimme joukkueen
merkityksestä, voimasta ja vahvuudesta ja siitä kuinka jokainen urheilija on
osa tätä suurta kokonaisuutta luottamuksellaan toisiaan ja valmentajia kohtaan.
Jokainen urheilija teki myös lupauksia itselle ja joukkueelleen sen mukaan mitä
ominaisuuksiaan koki tärkeäksi maajoukkueen kannalta kehittää projektin myötä.
Lupauksissa toistuivat paljon joukkuekavereiden tukeminen, kannustaminen ja
kehuminen. Moni lupasi myös olla itselle armollisempi ja keskittyä
positiivisiin näkökulmiin kritiikinkin pohjalta. Virhe on aina mahdollisuus
oppia!
Psyykkisen osuuden
jälkeen jatkoimme, positiivisen asenteen mielessä pitäen, tanssitreenin pariin.
Kuviot sujuivat jo paljon paremmin, minkä huomasikin rohkeammasta tekemisestä.
Kuvasimme ensin muutamia neljäsosia, joista jatkoimme sitten kolmasosiin.
Kolmasosia tehtiin sekä yhdessä että pikkuryhmissä. Pikkuryhmien idea oli se,
että yksi tekee ja muut antavat positiivista ja rakentavaa palautetta. Fiilis
oli kaikilla erittäin hyvä, minkä huomasi hyvästä tekemisestä ja upeista
ilmeistä! Treeneistä jäi mahtava fiilis! Suoraan treenisalilta lähdettiin
viettämään ansaittua ja mukavaa lauantai-iltaa kiinalaiseen ravintolaan.
Lauantai sai ihanan päätöksen hyvän seuran ja ruoan parissa.
Sunnuntaina oli luvassa
ensimmäinen esiintyminen, pienelle mutta mahtavalle yleisölle, tanssimatoilla
ohjelman puolikkaiden parissa. Ensin lämmiteltiin ja fiilisteltiin yhdessä.
Taustalla soi tanssijoiden valitsemia biisejä, jotka olivat heille itselle
merkityksellisiä tai jollain tapaa toivat mieleen tärkeitä hetkiä lajin
parissa. Tunnelma salissa oli keskittynyt; ensiesiintymiseen kuuluva
adrenaliini näkyi jo yllättävän korkeille nousevina hyppyinä ja vahvoina
piruetteina. Siinä sitten valmentajat hämmästelivät, miten ne aamulla totaalijumissa
olleet jalat vielä leirin viimeisenä päivänä noin nousivat :D. Luotto
joukkueeseen oli vankka - pääsisipä jo lavalle! Puolikkaat esitettiin kahteen
kertaan. Alkujännitys katosi ensimmäisen puolikkaan jälkeen, ja itsestä sai
heti enemmän irti, kun tarpeeton tärinä oli karistettu ohjelman ensimmäiseen
minuuttiin. Toiset puolikkaat sujuivat jo rutinoidummin, rennon itsevarmasti,
ja yleisöltä saimmekin ihania kommentteja ja arvokasta rakentavaa palautetta.
Joukkueen yhteentanssiminen oli sunnuntain esiintymisissä huikeimmillaan,
jokainen tanssija antoi kaikkensa ja parhaansa yhtenäiseen suoritukseen.
Tanssin palo oli välittynyt myös katsojille! Oli upeaa huomata, miten ohjelma
oli jo helmikuussa esitettävässä kunnossa. Jää vain nähtäväksi, miten hyvältä suoritus
kahden kuukauden kuluttua Floridassa näyttää! Sitä ennen paljon puolikkaita,
pian kokonaisiakin, sekä hikeä, naurua ja rakkautta lajia kohtaan! :)
Treeniterveisin Emilia, Lyyra ja Malla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti