Edellisvuoden eli 2014 maajoukkueprojektin ollessa vielä kirkkaasti mielessä, lähdin miettimään tulevaa vuotta ja vuoden 2015 projektia. 2014 vuoden projekti oli erittäin onnistunut! Meillä oli erittäin motivoitunut ja taitava joukkue sekä hyvin toimiva projekti ja valmentajien tuki sekä apu kaiken takana. Itse tanssin maajoukkueessa tuolloin toista kertaa ja jo projektin alussa mietin, että onkohan tämä mahdollisesti viimeinen kerta.
Kehittyminen tanssijana on minulle kaikki kaikessa, mutta kyllä se kolmas MM-pronssimitali myös motivoi ja tietysti mahdollisesti ensimmäinen maajoukkueena saavutettu mitali. Tiesin, että nyt pitää nauttia ja paiskia hommia ja ottaa ilo irti joka hetkestä, jotta tulee olemaan myös tyytyväinen omaan panokseen. MM-lavalta tultuani, yksi tanssija heti kysyi minulta, että miten meni ja mitäs nyt tästä sitten eteenpäin. No yhdessä siinä päädyttiin siihen, että olipa taas upea ja hieno tunne olla kisalavalla ja tässä porukassa mukana, että kyllä tämän haluaa ainakin jollainlailla yhä uudelleen kokea. Voitiin olla joukkueena ylpeitä siitä, mitä saimme aikaan ja niin myös pystyttiin nauttimaan kaikesta, mitä edellisen vuoden projektista opimme.
Olin tuolloin ollut maajoukkueen kapteenina 2 kertaa ja itsekseni ja muidenkin kanssa olin jo pohtinut, että siitä valmentajaksi siirtyminen voisi olla hyvä polku jatkaa projektissa edelleen. Näin kun oma kroppa vähän jo esittää vastalauseita täysillä tanssimiseen. Tiesin, että edellisvuosina olleesta maajoukkuevalmentajakaksikosta mahdollisesti toinen tai molemmat on siirtymässä ”elämään hengessä mukana” hieman projektista sivummalla. Tällöin mietinkin, että pitäisikö itse ottaa sitten haaste vastaan ja lähteä koutsaamaan 2015 vuoden maajoukkuetta kohti MM-lavaa. Totta kai myös mietin projektien onnistumista ja jatkuvuutta, koska nyt oli päästy niin hyvään vauhtiin, että tästä pitää jatkaa yhtä kovaa porhaltaen eteenpäin, että saadaan se SUOMI pysyvästi mitalikatraaseen tanssisarjassa.
Itse koin, että projektille minulla voisi olla vielä annettavaa, joten hain mukaan. Yritin kovasti kosiskella edellisvuoden maajoukkuevalmentajia mukaan projektiin, koska tiesin, että heidän kokemuksestaan olisi iso apu projektin onnistumisessa. Totta kai olin itsekin jo muutaman projektin elänyt mukana, niin tiesin mitä se vaatii. Loppujen lopuksi sain ilokseni kuulla että Rita lähti kanssani valmentamaan 2015 tanssimaajoukkuetta mentoroivana valmentajana.
Maajoukkuekarsinnat pidettiin 10. elokuuta Tampereella. Tänä vuonna maajoukkueeseen pystyi hakemaan myös videohaulla, joten osa hakijoista me nähtiin videolta ennen tai jälkeen karsintojen. Maajoukkuekarsinnat sujuivat hyvällä meiningillä, ja vaikka joukkueeseen ei tänä vuonna hakenut niin moni kuin edellisvuonna, niin karsinnoissa oli erittäin hienoa huomata kehitystä tanssijoissa sekä uusia nuoria tanssitaitureita. Tänä vuonna tanssimaajoukkue on siis tehnyt pienen nuorennusleikkauksen ikähaarukassaan, mutta todella tärkeänä osana joukkueesta löytyy myös kokemusta ja jo projektissa mukana olleita tanssijoita.
Itse odotan innolla, että koko projekti pääsee alkamaan kunnolla ja että pääsen työskentelemään motivoituneitten tanssijoiden kanssa. Kehittyminen ja joukkueen yhteishenki yhdessä vievät eteenpäin ja niihin tullaan panostamaan. Projektin kehittäminen edelleen on mielestäni tärkeää, joten jotain uuttakin voisi olla luvassa. Lisäksi omalla ohjauksella pystyn tuomaan joukkueelle paljon kokemusta ja sitä kautta myös vinkkejä. Tärkeä osa on myös yhdessä valmentajien ja tanssijoiden kanssa luoda itsevarma joukkue.
Ensimmäistä leiriä innolla odottaen!
-Saara
